Tällä viikolla en ole ehtinyt paljon kotona olla. Maanantaina lähdin Kemiin josta kotiuduin keskiviikkona vain juostakseni pari päivää asioilla, lääkärissä ja harrastuksissa kunnes lähdin to iltana Helsinkiin. Eilinen meni Helsingissä haastatteluissa, joista toinen tuntui ihan ookoolta ja toinen käsittämättömän upealta, ja tänään taapersin ennen valon tuloa juna-asemalta kotiin. Yöjunassa en paljoa nukkunut mutta kissat eivät kuitenkaan sallineet minulle kovin kummoisia torkkuja kun molemmat tahtoivat paijattaviksi, hoidettaviksi, hellittäviksi ja tietysti halailtaviksi. Jopa Elfaba, joka normaalisti on kaukana sylikissasta, on tänään tunkenut yhä uudelleen ja uudelleen kainaloon.

Veljeni hoiti kissoja tietysti todella hyvin reissujeni aikana, ja hoitanee jatkossakin kun taas ensi viikolla matkustan pääkaupunkiin jälleen yhteen haastatteluun, mutta salaa (ja nyt julkisesti) olen oikeastaan onnellinen, että minuakin kaivataan. On ihana tulla kotiin kun jo ovella vastaan tulee kaksi innokasta karvakasaa:)
Teemaan liittyen osallistun nyt sitten samalla postauksella myös Kissakuvahaasteeseen numero 90 eli aiheeseen Oma koti. Asunto saattaa olla ensi vuonna jo jossain muualla, mutta koti ja sydän ovat aina siellä missä kissat.