Kiire viikko mutta kokonaisuus tuntuu paljon valoisammalta kuin alkuviikosta. Omat vaikeutensa tässä viikossa on kyllä ollut mutta toisaalta vaikka äskenkin kotiin kävellessä satoi vettä olin silti oikeastaan jo varsin hyvällä mielellä. Olihan se sentään rehellistä vettä eikä mitään räntä/tihku/jäähileseosta joihin on joutunut tottumaan viime aikoina.

Paljon on ollut mielessä viikon mittaan mutta eipä ole muka jotenkin saanut blogailtua, ei tätä eikä Helsinkiblogia. Kerrottavan puutteesta ei ole kyse mutta töissä ei ehdi eikä kehtaa jos ehtisikin ja iltaisin olen ollut kohtuullisen tillin ja tallin, joten jos koneen olenkin avannut, on pelkkien postien lukeminen vienyt kyllä valtavan hyvin energiat ja luovuuden.Ei tästäkään merkinnästä mitään finlandiavoittajaa tule mutta jos nyt jotain sentään.

Tärkein ensin. Sain ihanan paketin ihanalta Snyyltäni! Kiitoskiitos!!

Paketista löytyi viisi 50 gramman kerää ihanan pehmoisaa Freedom Spirit lankaa (uusi mutta kiinnostava tuttavuus minulle), pari teepussia, suloisia nappeja, pari tuoksutuikkua sekä mahtavan pirteä tiskirätti. Kaikki oli pakattu vielä ihanaan marimekon mansikkapakettiin, joten jo postissa pääsi ihan fiiliksiin. Ja kyllä, paketin teipit olivat meilläkin taas kerran iso hitti... Vielä kerran oikein iso kiitos näistä!

Oma tuottavuus on kyllä jäänyt viime aikoina hyvin vähälle. Paria satunnaista pikkulahjaa lukuunottamatta suurin käsityöllinen urotyöni on ollut farkkujen lyhentäminen (vain 2,5 viikkoa ostamisen jälkeen) sekä hameen vetoketjun vaihtaminen (vain 5kk rikkoontumisen jälkeen). Eräskin irvileuka arveli, että käytin varmaan kuumaliimaa tai nitojaa mutta joudun tuottamaan pettymyksen, työkaluna oli ihan ompelukone. Todella ovelana ihmisenä jätin sen näiden töiden jälkeen vielä esille, jotta saisin vihdoin aikaiseksi ommella pari muuta työtä loppuun. Saa sitten nähdä onko kone yhä "kätevästi esillä" vielä parin kuukauden päästä.. Eli että kodinhoito: ei yhtään mun juttu. Oikeastaan tarvitsisin varmaan hyvän vaimon itselleni tai jotain:)

Perhe kuitenkin onneksi on jo.

Tässä kuvassa jälkikasvu osallistuu kovasti ompeluprosessiin. Parempi tietenkin, että leikkikaluna oli ompelukoneen laatikko eikä itse kone. Osallistun samoin tein tällä kuvalla myös viikon kissakuvahaasteeseen, sillä pahoin pelkään, että hyvistä aikeistani huolimatta tämä saattaa hyvinkin olla ainut merkintä taas tällä viikolla.

Nyt kuitenkin nukkumaan. Kello lähestyy jo puolta kolmea (eli kohta mukavat 21 tuntia hereillä) ja aamulla heti pitäisi suunnata kohti Järvenpäätä ja Uudenmaan marttojen 80v. juhlaa