Eli hyvää joulua saksaksi!

Benettonin joulupuu

Viikko sitten kävin ystäväni kanssa pikaisella viikonloppumatkalla aina Münchenissa asti. Lensimme Saksaan heti perjantai-aamuna ja vaikka palasimme jo sunnuntaina puolen päivän maissa (eli sopivasti katsomaan linnan juhlia), ehti parissakin päivässä nähdä, kokea ja ostaa vaikka mitä.

Melkein kaikki oli ensinnäkin halpaa kuin saippua! Sain hankittua paljon vaatteita ja loput joululahjoistakin ja voipi olla, että suklaaseenkin meni erinäisiä kymmeniä (ja kymmeniä) euroja. Mutta vannon, että kaikkea en ole vieläkään syönyt ja osa meni jopa kissavahdille tuliaiseksi!

Parasta anti oli perinteiset joulumarkkinat, jotka venyivät koko "vanhan" kaupungin läpi Marienplatzilta Karlsplatzille. Kojuissa myytiin koristeita, leluja, leivonnaisia.. sekä tietysti bratwurstia ja hehkuviiniä! Kaikenlaisia herkkuja oli joka puolella tarjolla, joten lopulta tuntui, etten juuri muuta tehnytkään kuin söin ja söin vähän lisää. Alla olevassa kuvassa on esimerkiksi tuoreita mansikoita sokeroituna vartaassa. Nams.

Vannoutuneena lankafriikkinä metsästin sitten kissojen ja koirien kanssa myös edes yhtä paikallista lankakauppaa. Ohjeeksi olin ottanut Ulla-lehden vinkit, mutta vuosien kartanlukutaitojenkaan jälkeen en löytänyt perille annetuilla neuvoilla. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin ja löysin lopulta Wolle Rödelin, joka sijaitsee aivan Rosentalin päässä Viktuallenmarktin vieressä eli ei suinkaan Senlingerin (tai Sendlingerin) kupeessa.

Pääasia että kuitenkin löytyi! Mukaan nimittäin sitten löytyikin vaikka ja mitä taas. Paljouden keskellä oli vain vaikea päättää mitä ottaisi, joten tyydyin vain kolmeen lankakerään (kun olen kerta lankalakossa..), bambupuikkoihin, helmiin ja helmityötarvikkeisiin (osa liikkeistä oli täynnä helmiä) sekä saksankielisen käsityölehden sukkaerikoisnumeroon. Kieltähän en siis toki osaa paria sanaa enempää mutta ohjeet näyttivät silti selviltä. Ajatuksena on siis esitellä jokaisen euroopan maan sukkamalli. Suomen sivujen kuvituksena oli, luonnollisesti, poroja ja saunasta tullut komea mies. Malleja me olimme saaneet myös kaksi: yksinkertaisen harmaan sukan sievällä pintaneulekuviolla varressa sekä harmaan sukan, jossa oli sinistä jussisalmiakki varressa. Varsin hyvin kun vertaa esimerkiksi ranskalaiseen malliin jonka varteen oli kirjottu Eiffel-torni.

Liikkeestä lähti mukaan myös jotain pientä muuta, mutta se jääköön vielä salaisuudeksi jos vaikka innostuisin sillä lahjomaan jotakuta erityistä. Ja kuten kuvasta näkyy, langat kiinnostivat heti myös karvalapsia. Muista lankaliikkeitä en sitten enää edes kehdannut etsiä, sillä Wollella meni rahaa ihan nätti summa. Onneksi perjantaina eli reissuunlähtöpäivänä tulivat ne veronpalautukset..

Reissumme oli lyhyt mutta sain paljon aikaan ja opin paljon Saksasta ja saksalaisista. Ensinnäkin olin koko reissun ajan positiivisella tavalla hämmentynyt ihmisten ystävällisyydestä. Hississä muita matkustajia tervehdittiin, samoin aamisella vähintään hymyillen nyökkäiltiin muille asiakkaille. Oopperassa viereen istuneet uppooudot ihmiset toivottivat iloisesti hyvää iltaa ja kadulla mahdollista tönäisyä pyydettiin kohteliaasti anteeksi. Tällaisen jatkuvan ystävällisyyden jälkeen Helsinki tuntui todella tylyltä paikalta viimeistään siinä välissä kun sain viidennen kyynärpään kylkeeni ratikan lauantairuuhkassa.

Tai ehkä kyse on vain baijerilaisuudesta, siitä että ollaan jo niin lähellä Italiaa ja oikeaa etelää. Niin tai näin, rakastin reissuani ja toivottavasti pääsen jossain välissä taas tuonne päin maailmaa vähän pidemmäksikin aikaa. Ehkä lähden sitten eläkevuosina interreilaamaan:)

Lopuksi vielä paikallinen omituinen otus.