Vihdoin, vihdoin, vihdoin sain valmiiksi iviimeisen joululahjan. Äiti valitsi jo käytännössä viime kesänä sopivan langan ja sain tehtäväksi neuloa isotädilleni Revontulihuivin.

Asioita kuitenkin tapahtui, muutin, niskat kiusasivat.. ja ennen kaikkea  jouduin potkimaan itseäni aivan suunnattomasti, jotta sain ylipäänsä tartuttua neuleeseen. Huivin mallihan on aivan ihastuttava mutta loppujen lopuksi neuloessa hivenen tylsä. Ainakin viimeisillä riveillä kun pohjimmiltaan mitään ei tapahdu ja kerros vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..

Lopussa kuitenki kiitos seisoo ja sain valmiiksi huivin. Enkä edes kahta kuukautta myöhässä:) Eilen osallistuin vieläpä isotädin miehen nimipäiville, joten sain toimitettua huivin perillekin tuoreen karheana (ja jopa kosteana edellisen yön venytyksen jäljiltä). Isoenopuolen (onko tämä edes oikea sana:D) nimipäivälahja valmistunee sitten puolestaan joskus tulevaisuudessa:D