Eräs ensimmäisiä tekemiäni neuletöitä oli jumpperi äidin koiralle Sirulle. Jumpperi onnistui yli odotusten, koira ainakin rakastaa sitä kylminä talvipäivinä, mikä olikin sitten viimeinen naula arkkuun. Sen jälkeen on ollut vaikea irtautua kutimista tai koukuista. Siru taas on kissamaisin tuntemani koira (se esimerkiksi "kehrää" ollessaan tyytyväinen), joten eiköhän sekin silloin tällöin mahdu mukaan.