En voi olla koskaan hymyilemätttä kun seuraan kissojeni iltarutiinia.

Jossain välissä iltaa, yleensä kahdeksan jälkeen ja ennen yhdeksää, Elfi herää, venyttelee ja alkaa hakemaan Rölliä. Se kiertää kaikki Röllin vakipaikat päästäen pientä kujerrusääntä: "krrr, krrr, miumiu, krrr." Jos isoveljeä ei heti löydy, se jopa nousee sohvan selkänojalle ja yrittää kurotella nähdäkseen kirjahyllyjen päälle mikäli toinen vaikka piilottelisi siellä. Kun Rölli lopulta löytyy, Elfin kujerrus muuttuu enemmän kehräykseksi, joskin pienillä miukausuilla varustetuksi. Kontaktin löydyttyä Röllikin vastaa hellillä pienillä "maumau"-äänillä, kuin kertoen, että tässähän minä, ei mitään hätää.

Tämän jälkeen seuraa iltapesu. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että Elfi puskee Rölliä ja Rölli pesee Elfin. Pikkusisko makaa yleensä suurimman osan ajasta selällään täysin autuas ilme kasvoillaan ja vain välillä Röllin päätä nuolaisten. Jos minä eksyn paikalle, molemmat lopettavat hetkeksi kuin tuijottaen minua. Toisinaan katse sanoo minusta, että mene pois, tämä on yksityisasia ja toisinaan luulen ainakin Röllin kasvoilla häivähtävän nolotuksen ikään kuin iso poika ei voisi jäädä kiinni moisesta hempeilystä. Lopuksi tietysti asettaudutaan nukkumaan vierekkäin toisia vasten painautuneina.