Lupasin, lähinnä itselleni, kirjoitella tänään vielä joululomasta tarkemmin. Tämä on samalla myös viimeinen merkintä vähään aikaan, sillä nettiyhteys katkeaa kuun vaihteeseen ja uuden saan uuteen asuntoon vasta 20. päivä. Välillä voin tietenkin käydä kirjastossa lukemassa ja 12. päivä alkavat työtkin, mutta kunnollinen päivittäminen jäänee kuun loppuun.

Mutta siitä joululomasta (ja koska listoja on mukava kirjoittaa):
- luin 5 kirjaa
- neuloin kaksi sukkaa (äidille tällaiset mutta pidemmällä varrella, muuta ei syntynyt kun kädet eivät taas toimineet)
- sain lahjaksi mm. toripolliisi-patsaan (etten unohtaisi juuriani)
- hankin pienen aivotärähdyksen (auton peräkontista)
- söin tonneittain muiden lahjakonvehteja ja sikaa
- vaeltelin metsässä
- nukuin päivät ja valvoin yöt (vieras patja ja tyyny)

Kissoille joululoma oli myös elämys. Aluksi matkustettiin yhdessä junalla ja koska kerta oli lasten ensimmäinen, valittiin eläinvaunun sijaan (ylikallis) eläinmakuuhytti.
2189978.jpg
Kaikenlainen tärinä ja kolina pelotti mammanpoikaa kovasti mutta Elfi ei ollut moksiskaan. Kuitenkin vapaa liikkuminen, helppo pääsy hiekalle ja mahdollisuus nukkua mamin kainalossa (ja pään päällä sekä ajoittain kokeilumielessä pikkuveljeni kanssa yläpedillä) helpottivat hommaa ja melkein koko matkan meni ilman protestihuutoja. Tikkurilasta oli vielä tunnin automatka Askolaan, mutta sitten oltiin jo niin väsyneitä kaikesta jännittävästä, että lapset nukkuivat kiltisti perille asti.

Äitini luona oli valtavasti tutkittavaa, monta koloa, saunan lauteet ja niiden alus sekä kaksi elämää mahtavampaa asiaa: Siru-koira sekä uunin pankko. Sirua kissat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa mutta Elfi jaksoi silti väsymättä haastaa sitä leikkimään. Uuni, tai tarkemmin ottaen varaava takka, oli kuitenkin vielä jännempi. Takan päällä oli yleensä ihanan lämmintä ja suloista ja bonuksena sieltä näki vieläpä koko asunnon sekä hiukan ulos asti. Lopulta sekään korkeus ei tietenkään riittänyt vaan molemmat vuorollaan hoksasivat hypätä myös keittiön kaappien päälle. Taas kerran mitä korkeampi sen parempi.

Koskapa itse tosiaan, kuten ehkä on tullut mainittua pari kertaa, muutan viikonloppuna Helsinkiin, saivat kissat jatkaa kissan päiviä "mummolassa" vielä kuluvan viikon. Mitäpä niitä turhaan raahaamaan laatikoiden keskelle Ouluun pariksi päiväksi. Saa vain nähdä vieläkö edes tunnistan otuksia, sillä vaikka äiti vakuutti antavansa niille vain normaalit päiväruuat, tiedän kinkkua ja kalaa jääneen vielä jäljelle (itsehän en toki ollenkaan koskaan ikinä anna lapsille herkkuja kun ne tulevat silmät kosteina kerjäämään;)).