Saako olla kissannahkakintaat?

Useampana kertana kotiin palatessani minua on odottanut eri asteisessa sotkussa olevia lankakeriä. Kissat, ja kun sanon kissat tarkoitan tietysti Elfabaa, ovat selkeästi alkaneet purkaa turhautumistaan tahi enenevän valon mukanaan tuomaa villiyttä siihen mikä eniten sattuu minuun. Tai sitten ne, se, tekevät sen ihan vain v*ttuillessaan.

Todistusaineisto 1:

            Etsi kuvasta syyllinen.

Olen yrittänyt suojella omaisuuttani laittamalla pahvilaatikoiden päälle raskaita kirjoja, työkalupakin jne. mutta tämäkään ei ole pidätellyt noita ninjansukuisia tuholaisia. Jos tassulla ei kantta saa enää kammettua paikoiltaan, pitää mennä sitten läpi.

Todistusaineisto 2:

Tänään lopulta luovutin. Päätin luopua ajatuksesta, että edes osa langoista olisi kauniissa laatikossa olohuoneessa heti ja helposti saatavilla. Marssin Kodin Ykkösen shokkipäiville ja ostin kaksi isoa muovirasiaa, joiden kansien lukitussysteemin pitäisi olla pikkukissojen pitävä.

Tiedä sitten mihin nämä laitan, sillä vaikka nämä ovat periaatteessa sängynaluslaatikoita (niissä on kätevät pyörät ja kaikki), ei nykyisen sänkyni alle mahtunut mikään tarjolla olevista malleista, joten tyydyin sitten seuraavaksi parhaisiin eli halpoihin. Samoin sohva on juuri pikkuhimpun verran liian matala, mutta ehkäpä vaatehuoneeseen mahtuu vielä jotain. Ei kai siellä toki ole tarkoitus päästä liikkumaan? Eräs Kommentoija ehdotti, että veisin langat kellariin (!) mutta ehkä se ymmärsi oman typeryytensä kauhistuneen ja sanattoman tuijotukseni jälkeen.

Ehkä kuitenkin selviän siihen asti, että saan hommattua langoille vakinaisemman lukollisen vitriinikaapin tai puuarkun (jonka lukon pienet kissankynnet todennäköisesti oppisivat aukaisemaan). Tätä kaikkea miettiessä mieleen hiipii väkisellä, kuinka paljon olen rahaa käyttänyt harrastukseen opeteltuani neulomaan joitain vuosia sitten. Ei vain langat ja puikot vaan myös säilytyslaatikot ja nyt harkitsen jo sisustuksen uusimista..

Tällaiset pohdinnat eivät kuitenkaan saa hidastaa, sillä Kun Nyt Kerran On Lama Pitää Kuluttaa (Lama, mikä ihana tekosyy). Kävin torstaina Novitan tehtaanmyymälässä ja saalis näytti kutakuin tältä:

Oikeanpuoleisin harmaa kerä on ostettu jo joitain viikkoja sitten Priimasta, mutta olen aikaisemmin autuaasti unohtanut kommentoida koko asiaa. Tarkempaa pohdintaa tuosta Kallion kaupasta löytyy Helsinkiblogistani. Villa kokoelmaani täydensin vaaleanpunaisella ja alekorista mukaan lähti kaksi kerää oranssia Rose Mohairia sekä kaksi kerää punaista Tiina-lankaa. Jälkimmäisestä syntynee tossut, voin jo nähdä mallin mielessäni, mutta oranssista taas minulla ei ole vielä minkäänlaista ajatusta. Pakkohan sitä oli kuitenkin mukaan ottaa, jos ei muuta niin väriterapiaksi. Lehdet ovat "Viekää pois" -laatikosta kahmittuja ohjevihkosia 80- ja 90-luvuilta. Osa malleista on tietenkin aivan hiuksianostattavia mutta osa voisi jopa toimia nykyaikanakin vaikkei olekaan innostunut kasarimuodista.

Mukaan tuli tietysti hiukan muutakin, mutta ne jääkööt yllätykseksi vaihtokavereille ja muille lahjoja odottaville ystäville.