Voi herramunjee ja tuhannen pillun päreet (siis vanhanaikaiset pefletit, ei revitä siellä pelihousuja).

Tänään oli sellainen päivä, että ei hyvä tavaton. Mitään suunnattoman isoa ei tapahtunut mutta kaikkea inhottavaa pientä ja lopulta kaikki otti päähän. Tiedättehän ne päivät? Aluksi aamu vaikutti jopa mukavalta, linnut lauloivat jo kuudelta kuin viimeistä päivä, töissä työpisteen muutto oli sujunut viikonloppuna hyvin ja muuttomiehet olivat jopa kytkeneet koneen (oikein) päälle. Aamupäivä meni vielä kuutiota sisustaessa mutta sitten alkoi valvottu kissojen yön (Elfi perhana taitaa olla kiimassa vihdoin) vaikuttaa. Ramaisi, hankala keskittyä, alavatsa alkoi krampata, lavat menivät jumiin, nenästä valui verta ihan vain bonuksena. Sitten vielä huonekaveri soitti (taas!) musiikkia niin kovalla, että minunkin puolelle kuului. Ja tämä siis korvalapuilla! Eihän siinä muuten mitään, mutta kun olen jo monta kertaa pyytänyt laittamaan pienemmälle. Ja aina se laittaa ja seuraavana päivänä sama juttu. Yleensä ei niin haittaa mutta nyt otti päähän ankarasti.

Nappasin pahimpaan selkäkipuun sitten lääkettä ja seuraavaksi huomasin nukahtelevani noin yhden kirjaimen lukemisen välein. Normaalisti nolottaisi mutta lopulta huomasin hihitteleväni hysteerisesti ja lähdin aikaisin kotiin.

Kotimatkalla huomasin olevani kuitenkin varsinainen akka. Paheksuin nykyajan nuorten (ja juu, olen yhä sen 26 vuotta) roikkuvia housuja, likaisia hiuksia ja hirveitä meikkejä. Pysäkillä paheksuin syljeskelyä ja kirjastossa sitten hirveää meteliä (kirjastossa ollaan hilijaa tontut!!!) ja sitä, että kirjat haisivat tupakalle. Ja nyt kotona paheksuin mitä suurimmissa määrin sitä, etten vieläkään ole saanut Kesän Novitaa. Muuton ei pitäisi olla ongelma, sillä laskun olivat kyllä osanneet lähettää oikein. Perskutti.

No niin.

Jospas nyt olisin saan vuodatettua (harhar) pahimmat myrkyt rinnastani. Muutakin, henkilökohtaisempaa ja isompaa, on ja sekin varmaan vaikuttaa jollain tasolla. Tänään kuitenkin tämä kameli (tai aasi) sai liian monta oksaa selkäänsä. Ehkä huomenna on peremmin. Ainakin aion nyt nukkumaan ja huomenna en nouse ennen kuin on ihan pakko. Onnea jos olen töissä vielä kymmeneltäkään.

Ja pistetäänpä loppuun vielä söpö kissakuva palkkioksi niille, jotka jaksoivat lukea tämän purkauksen loppuun asti: