Ihan aluksi kerrottakoon, että lykkäsin arvonnan suorittamisen tähän iltaan. Koska osallistujista kolmasosa oli vanhoja ystäviä, ajattelin varalta hoitaa arvonnan (tai tässä tapauksessa nopanheiton) ihan muiden ihmisten nähden ihan vain ettei tule mitään sanomisia:) Yritän päivittää tiedon vielä illalla kotiuduttuani.

Mutta nyt Tallinnan tunnelmiin.

Kävin siis maanantaina äitini kanssa pienellä päivämatkalla (7.30-23 perilläolon maksimoimiseksi) eteläisessä naapurissamme ja vaikkemme suunnitelleetkaan isompaa shoppailukierrosta, niin jotain pientä tarttui silti mukaan.

Vanha mainos eräällä sisäpihalla.

Kiersimme siis suosiolla kaukaa esimerkiksi lankatukun, mutta kyllähän lankafriikki silti jotain aina löytää.

Vanhassa kaupungissa heti pääportilta Müürivahetta pohjoiseen, eräässä matkamuistokaupassa myös pellavalankoja (joskaan ei paljon muuta käsityötarviketta). Tämän, tai monen muunkaan, liikkeen nimeä en tajunnut kirjoittaa vain ylös heti paikanpäällä.

Lanka maksoi 105 kruunua (noin 6e) ja sitä on 200 grammaa. Virkkuukoukun ostin myöhemmästä liikkeestä 30 kruunun hinnalla. Jokin pellavan tuoksussa sai Elfin ainakin ihan täpinöihin ja kerä meinasi koko ajan lähteä leluksi/ruuaksi.

Osoitteesta vene 6 löytyi pieni sisäpiha, jonka ympärillä oli monenlaisia käsityöpajoja sekä kahvila. Yhdessä näistä myytiin kaikenlaista mahdollista katajaista, ja mukaan lähti kokoelma nappeja.

Isommat napit olivat 8 kruunua kappale ja pienemmät 5 kruunua. Samoja nappeja näkyi muuallakin suunnilleen samaan, tai kalliimpaan, hintaan.

Aukiolta olisi löytynyt myös lankakauppa, mutta vaikka sen piti olla auki, ovi oli lukossa. Koska emme tienneet oliko pitäjä vain lounaalla vai kokonaan poissa, emme jääneet odottamaan. Pitänee kuitenkin tarkistaa paikka uudestaan seuraavalla reissulla.

Vanhassa kaupungissa löytyi myös kolme muuta lankakauppaa. Ensimmäinen olli VeTa niminen liike Pikk 6:ssa, mutta koskapa kokoelma oli täynnä pelkkiä tekokuitu- ja efektilankoja, selvisin nollalla eurolla tästä liikkeestä. Langat olivat toki halvempia kuin vastaavat Suomessa, joten mikäli semmoinen kiinnostaa, niin tuonne vain. Lankaosaa ei tosin mainosteta missään ulkopuolella, eikä kunnolla liikkeessäkään. Jos kuitenkin kävelee vaatteiden ohi, löytää jyrkät portaat toiseen kerrokseen ja lankojen luo (ja portaissa mainostetaan jo lankojakin). Ja huom! Liikkeessä on kahdet portaat joista toisiin ei saa mennä ollenkaan (tai vihainen myyjä tulee huitomaan käsiä)!

Müürivahen eteläpuolelta löytyivät sitten ne kaksi muuta. Oikeastaan etsin Filati nimistä liikettä, jota eräs miespuolinen tuttavani kuvaili "lankahelvetiksi", mutta ilmeisesti tämä kauppa oli suljettu (ainakin kadulla oli noin nro 20 kohdalla joku suljettu lankaliike, ja käsittääkseni kumpikaan löytämistäni ei ollut nimeltään Filati). Toinen liikkeistä oli myös efektilankoja täynnä, kun taas toisesta löytyi sitten sitä itseään eli vironvillaa ja hahtuvaa!

(Etsi kuvasta kissa:D)

Vasemmanpuoleinen hahtuva on tuosta vanhan kaupungin liikkestä, oikeanpuoleinen rannan Sadamarketista. Oikeastaan ostin kumpiakin hahtuvavyyhtejä kaksi kappaletta, mutta koska yksi vyyhdeistä pääsi jo koukulle, näytti tämä yhdistelmä valokuvassa paremmalta:) Oikeanpuoleinen maksoi 54,50 kruunua (noin 3,27 euroa)  per 100g ja vasemmanpuoleinen 50 kruunua (noin 3 euroa) per 100g. Jälkimmäinen on vain niiiiiiin kovin ohutta, että pitää miettiä tarkkaan millä välineillä tätä työstäisi. Ehkä kaksinkertaisena mutta mitenhän sitten käy värien kanssa. No, aika näyttää.

Poikkesimme myös tosiaan Sadamarketissa, mutta tässä vaiheessa väsytti jo sen verran (ja rahaakin oli kulunut), että ensimmäisen lankakaupan löydyttyä, emme jaksaneet kiertää loppuja kojuja. Ja mikä lankakauppa! Aiemmasta liikkeestä olimme ostaneet jo yhden vyyhin liukuvärjättyä villalankaa, mutta täältä löytyikin sitten melkoisen paljon isompi kokoelma. Värivalikoimaa oli suunnattomasti, reilu 20 erilaista ja kuulemma lisää tulee säännöllisesti. Lisäksi tietysti vaikka millaisia väriyhdisteliä hahtuvaa ja huopalankaa.

Ylimmäisen vyyhdin äiti valitsi omaan revontulinhuiviin vanhasta kaupungista ja hintaa oli 127 kruunua 230 grammaa (noin 55 kruunua per 100 grammaa siis). Keskimmäisestä teen itselleni jotain ja alimmasta tulee todennäköisesti lahjahuivi. Molemmat alemmat ovat sadamarketista ja hinnaltaan 50 kruunua per 100 grammaa!

Poikkesimme netistä löytyneen vinkin perusteella myös Balti Jaamilla eli Jaami turgilla eli Baltian rautatieaseman vieressä olevalla torilla. Tämä tori löytyy ihan vanhan kaupungin kupeesta kun poistuu Nunnen portista. Torilla kojujaan ja kioskejaan pitävät lähinnä Viron venäläiset, mutta englannin ja suomen sekamelskallakin sai ostokset tehtyä. Ja mitä sieltä sitten löytää? Mitä ei! Vihanneksia, lihaa, kalaa (tuoretta ja kuivattua), leipää, säilykkeitä, meikkejä, pesuaineita, vessapaperia, eläimiä, ruostuneita autonosia, neuvostokrääsää, vaatteita.. erityisiä suosikkejani olivat rintaliivejä kioskista myynyt mummo sekä hautakivikoju.

Itselleni ostin torilta pari ruostunutta vanhaa avainta (10 kruunua kappale, hämärä ajatus jonkinlaisesta taideprojektista), sputnik-mukin (jei!!) sekä 125cmx125cm kokoisen maatuskahuivin. Huivi ei ole ihan täyttä villaa ja onkin hiukan ohuempi kuin vanhan kaupungin vastaavat, mutta toisaalta tuntuu kestävältä ja maksoi 140 kruunua siinä missä parin sadan metrin päässä saisi pulittaa reilun 1000 kruunua!! Torin kirppariosasta olisi saanut myös erinäisiä lankoja pusseissa, mutta juuri nyt mikään ei niistä ei herättänyt tunteita. Suosittelen Balti Jaamia kuitenkin erittäin lämpimästi!

Että sellainen reissu. Ja ensi kerralla ehkä sinne tukkuunkin sitten vaikka toisaalta lankojen ostolakko voisi taas alkaa. Ainakin jouluun asti. Tai ainkin seuraaviin Helsingin käsityömessuihin saakka.