Mammanpoika Rölli täytti eilen kokonaiset viisi vuotta! Mihin aika kuluukaan? Juurihan se oli likainen ja takkuinen rääkyvä pentu joka tuli sulostuttamaan vanhanpiian kotiani.

Ehkä kauheinta kuvankäsittelyä ikinä mutta kun ei omista mitään fiiniä, pitää tyytyä sitten painttiin.

Päivänsankari itse ei välittänyt juuri merkkipäivästään mutta lahjaksi saatu (koko perheen) suosikkitonnikala eli vaaleat palat vedessä kelpasi mainiosti. Koska lähikauppa oli mennyt poistamaan eläinten lelut valikoimistaan, saa Rölli jotain pientä kivaa sitten tänään. Helsingin keskustasta luulisi löytyvän.

Käsityörintamalla on hiljaista, olkapää on taas kipeä. Pyysin lääkäriltä suoraan lihakseen kipulääkkeen ja kortisonin pistoksena, mutta sainkin viikon kipulääke+relaksanttikuurin. Mitä ihmettä? Perusteluna oli, että tämä on perinteisempää ja varmempaa vaikka mieluummin ottaisin kyllä lääkkeen suoraan kipeään kohtaan sen sijaan, että kierrättäisin aineet ruuansulatuksen kautta JA olisin tokkurainen tulevan viikon. Mutta minkäs teet, hyvä että saa jotain hoitoa ja hyvä että työterveyden kautta pääsi heti hoitoon. Fysiotakin määrättiin, odotan mielenkiinnolla mitä tällä kertaa.

Ja eihän elämä ihan kädentaidotonta ole. Maanantaina aloitin marttojen taitoavaimen suorittamisen. Hetkessähän sen tietysti tekisi itsenäisestikin, mutta ajattelin osallistua silti ryhmään, jossa sitä suoritetaan koko talvikausi aina toukokuuhun asti. The more the merrier!