Tänä viikonloppuna sain nauttia harvinaisesta herkusta kun pääsin Anarkistimarttojen ja Kehrääjien killan järjestämälle kehruukurssille. Vietimme lauantain ja sunnuntain Lapinlahdenkadulla Uudenmaanmarttojen upeissa uusissa tiloissa lanoliinin tuoksussa.

Aluksi saimme lyhyen luennon erilaisista lampaista ja villoista sekä muista kehrättävissä olevista karvoista ja kuiduista. Tämän jälkeen pääsimmekin nopeasti itse asiaan eli karstaamaan ja kokeilemaan erilaisia välineitä.

Ensimmäisenä kokeilimme värttinöitä ja täytyy vain ihailla kuinka jollain noin yksinkertaisella esineellä voikin saada aikaan oikeaa lankaa. Yllä olevassa kuvassa oleva lanka ei tietenkään ole mitenkään erityisen kaunista tai ohutta, mutta elämäni ensimmäiseksi yritelmäksi kelvannee.

Värttinöillä harjoittelun jälkeen jokainen sai kokeilla useammanlaisia rukkeja vanhanaikaisista uusiin pystyrukkeihin.

Vaikka romanttinen ja sadunomainen iso rukki olisi kaunis sisustuselementti, niin kyllähän nuo pystyversiot ovat monin verroin kätevämpiä. Mahtuvat pienempään tilaan turvaan pölyltä ja uteliailta kissoilta ja olihan niillä kehrääminenkin hiukan helpompaa.

Tässä kuvassa on syntymässä lankaa ihan omin käsin. Olen niin ylpeä itsestäni ^.^ Myös hiukan tunnistettavampi kuvia toki oli mutta sekaista tukkaa ja kaksoisleukaa katsellessa iski ankara itsesensuuri.

Rukeilla kehrätyt langat ovat nyt kylpyhuoneessa venymässä, jotta kierteet asettuisivat (kurssin ohjaajan vinkki) mutta värttinällä tehdystä nyheröstä virkkasin jo lauantai-iltana pienen hiiren kissojen iloksi.

Rölli nuuhki hiirtä pari kertaa epäluuloisesti ja hylkäsi sen sitten, mutta Elfaba innostui sitten senkin edestä. Se nuoli, potki, puri, heitteli ja puski otusta ympäri taloa ja nytkin tätä kirjoittaessa makoilee lattialla lelu kainalossa. Ja kehrää, tietysti:)