Käsityöt ovat työn alla ja valmiiksi viime päivinä on tullut lähinnä housujen lyhennyksiä (ei toki omia housuja kuitenkaan, hyvä tavaton, enhän minä ahkera sentään ole). Haluttaa kuitenkin blogata (blogailla?) ja esitellä omia Syvällisiä Ajatuksia ja Muita Tärkeitä Asioita, joten tässäpä tällaista.

Tämän postauksen voisi nimetä myös Helsinki-vinkeiksi tai kulttuuriuutisiksi tai jotain vastaavaa, sillä tulipahan taas sivistettyä itseä monipuolisesti. Päivän ensimmäinen kohde oli Päivälehden museon muuminäyttely. Valitettavan pieni mutta pakkohan siellä oli piipahtaa kun pääsymaksuakaan ei pyydetty.

Parasta antia olivat muutamat alkuperäiset luonnokset joista tosin parhaaseen kuvaankin pääsi kirjastotätisedän kyynärpää. Kuuluisuutta kai se tämäkin.

Muutenkin tämä pienenpienenpieni (en voi korostaa tätä liikaa) näyttely jätti mielen hyväksi ja ikäänkuin ohjasi päivän hyville raiteille. Tai ainakin minut. Rakastan näitä keskiluokkaisuuden ja vapauden yhdistäviä valkoisia palleroita!

Lounaan kautta kulku vei Sarjakuvakeskukseen ja Päivityksiä-sarjakuvabloginäyttelyn avajaisiin. Sieltä ei valitettavasti tarttunut mukaan yhtään sensuurin läpäisevää kuvaa (meno ei ollut, vielä, niin riehakasta, kunhan vain kuvasin tavallistakin huonommin). Sen sijaan ostin kyllä vihdoin Owlyä kun sitä löytyi hyllystä ja vieläpä halvalla. Suosittelen näyttelyä ja suosittelen tekemään sarjakuvaostokset tuolla tai jossain muussa pikkuliikkeessä. Good Fellowskin on jo lopettamassa kun niin moni (mitään en tunnusta!) tuntuu siirtyvän ostoksineen nettiin.

Illan päätti HGT:n Charleyn täti -esitys. Sovitus oli varsin erinomainen ja monta kertaa on ollut kyllä paljon huonompaa tarjolla "oikeissa" teattereissa. Varsinkin loppua kohden sai nauraa ihan vedet silmissä. Suosittelen erittäin, erittäin, erittäin lämpimästi joskin kiirehtikää kansalaiset, jäljellä on enää yhteensä neljä esitystä tämän viikon ke, to ja la.

Tämäkin esitys jäi kuvaamatta, toki, mutta sopivasti metroasemalla vastaan tuli tällainen mainos, joka kyllä tiivistää päivän olotilani erinomaisesti:

Eli miksi tyytyä vain yhteen? Sukupuoli on paljon hauskempi asia jos sitä ei ota niin vakavasti. Rakastan kyllä naisena olemista mutta samalla nautin myös maskuliinista puolistani. Sitäpaitsi, mitä järkeä on olla aikuinen jos ei saa tehdä asioita juuri niin kuin haluaa? Oli kyse sitten hameen tai housujen pitämisestä, sarjakuvien lukemisesta, pulkkamäessä käymisestä tai siitä, ettei suostu kysymään neuvoa jos eksyy (minä en tietenkään koskaan ikinä ole eksynyt enkä eksy, otan korkeintaan toisinaa hiukan pidemmän näköalareitin). Sukupuoli, tai ikä, on minusta enemmän sellainen suositus tai likiarvo kuin kiveen hakattu fakta.

Ja lopuksi vielä niistä kissoista:

Tässä Elfi haukottelee kauniisti kesken päiväunien mutta todellisuudessa molemmat juoksentelevat juuri nytkin ympäri asuntoa hännät pörhöllä ja hullun kiilto silmissä. Mikään ei tunnu pysyvän hyllyillä ja jopa antiikkinalleni ja raahattu painikavereiksi keittiöön. Taitaa olla kevättä ilmassa.