Töissä on ollut työlästä, on saanut puskea hommia ihan urakalla. Perjantaina väsytti henkisesti ja löysin yhtäkkiä itseni ilmaisesta Ikea-bussista matkalla Vantaalle.

En mä paljoa shoppaillut, pari keittiötarviketta vain. Ja lapsilukkoja.

Kuuden kissavuoden jälkeen väsyin vihdoin laatikko/nauha/marsuteippi viritelmiin ja hommasin lukot vaatekaappeihin. Eivätpä karvakakarat pääse sotkemaan. Ainakaa vielä. Lopultahan ne jonkin keinon keksivät.

Löysin myös lopulta sopivan kokoisen lasipurkin jämälangoille. Saa edes vähän väriterapiaa:)

Mutta mutta.. maanantai tuntui menevän töissä hyvin kunnes sain kuulla ettei kaltaiselleni "it- ja matemaatikko-osaamiselle ole käyttöä juuri nyt". Ja vielä vain 2 viikkoa ennen määräaikaisuuden loppumista! Pitivät hullua jännityksessä loppuun asti..

Työ oli kyllä ajoittain jopa rankkaa mutta toisaalta juuri sitä mihin kouluttauduin yliopistolla. Ongelmanratkaisua, itsenäisiä päätöksiä, tiedonhankintaa, itseopiskelua.. Ja työkaveritkin olivat ihan parhaita, ikinä aiemmin en ole yhtä mukavassa yhteisössä työskennellyt.

Akateemiset pätkätyöt ovat kuitenkin ilmeisesti päivän sana, joten mitäs tässä. Ja kun köyhäksi pitää taas tulla niin aloitetaan sitten heti. Kutakuin suoraan töistä marssin tänään Priiman muuttomyyntiin ostamaan jotain "mieltä parantavaa".

11 kerää ihanan ihanan ihanan punaista mohairia. Loooooovely! Oikeastaan parikin olisi ehkä riittänyt mutta enhän minä voinut hylätä loppuja yksin, kaikki oli pakko tuoda kotiin mukana.

Yritän ajatella positiivisesti. Eipä sitä talvella jaksakaan tehdä töitä tai herätä aamulla aikaisin, ehkä mahdun avoimeen lukemaan eu-oppia, ehkä saa pienennettyä lankavarastoja, ehkäpä jopa joskus saan taas jotain työtäkin. Ja onpahan suhteellista terveyttä, kissoja ja kotikitaristikin:)