7. luukun takaa löytyy..

Aarne

Ruotsalaisen esikuvan mukaan nimetty ankka alkoi työmatkalla pikkulintuna (jotain nopeaa ja työpäivään sopivaa..), joka muotoutui lopulta vesilinnuksi. En osaa sanoa itselleni ei kun lanka alkaa puhua ja vaikka äänten kuunteleminen on yleisesti ottaen ei-niin-järkevää, seuraa siitä sentään hyvääkin. Aarne on epäsymmetrinen, tärähtäneen oloinen eikä pysy oikeasti edes pystyssä kovin montaa sekunttia, mutta olen siihen silti äärettömän tyytyväinen. Aarne on minun näköiseni ja sitäpaitsi seuraavan kerran tehdessäni ankkaa, osaan sitten laittaa kavennukset ja levennykset juuri oikeisiin kohtiin.

Huomenna voisi sitten kyllä tehdä sen pikkulinnun (varsinkin kun luvassa on taas ylitöitä). Ja ehkä puikoksikin valitsen jotain järkevämpää kuin tämän päiväisen 1,75:n...