Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lukemiseen kuin käsitöihin ja kirjoja onkin mennyt kahden, kolmen kappaleen viikotahdilla. Osa kirjoista on kuitenkin luonnollisesti käsitellyt käsitöitä ja neulomista, joten kovin kauas en ole karannut kuitenkaan.

Aiemmin talvella luin Gil McNeilin teoksen Divas Don't Knit (eli Diivat eivät neulo, suomennos löytyy otsikolla Oman elämän puikoissa) sekä vasta tällä viikolla sen jatko-osan Needles and Pearls (vapaasti kääntäen Puikkoja ja helmiä). Kyseessä ei ole toki mikään maailmankirjallisuuden uraauurtavin teospari mutta erittäin koukuttavaa ja houkuttavaa tekstiä yhtäkaikki.

Ensimmäisessä osassa juuri leskeksi jäänyt kahden lapsen äiti Jo Mackenzie muuttaa Lontoosta maalle ja ottaa haltuunsa isoäitinsä lankakaupan. Elämä "purkautuu" kuin lankakerä mutta lopulta kaikki on paremmin kuin hyvin ja matkalle mahtuu maailmanluokan elokuvatähtiä, romansseja, kasvamista, ystäviä ja tietysti Stich n' Bitch ryhmä.

Olisi valtavan helppoa luokitella nämä kirjat silkaksi naishömpäksi jossa kaikki on enemmän tai vähemmän ennalta-arvattavaa. Toisaalta kirjat on kirjoitettu valtavan hyvin, niissä ei aliarvioida lukijaa tippaakaan ja vaikka aluksi saattaakin tuntua, että onhan tämä jo nähty, en ainakaan minä raaskinut laskea kirjaa kädestäni oikeastaan ollenkaan ennen kuin se oli lopussa. Ja kuten kaikissa hyvissä kirjoissa, lukemisen jälkeen jäi valtavasti harmittamaan, että se oli jo ohi. Hömppäähän tämä toki on, mutta eihän sitä televisiostakaan katsella aina vain A-Studiota tai puoli yhdeksän uutisia.

Perinteisemmistä naishömpistä McNeilin kirjat eroavat kuitenkin selvästi siinä, että pääpaino ei ole romantiikassa ja miehen saamisessa, vaan oman elämän hallitsemisessa, ystävien arvostamisessa ja kasvamisessa. McNeilin naisille romanssit ovat tervetulleita ja mukavia mutta eivät koko elämän keskus tai muutenkaan hyvän elämän edellytys. Ja niinhän sen oikeassa elämässäkin pitäisi olla.

Tätä kirjoittaessakin mietin, että viimeaikoina pääosa lukemistani kirjoista (olivat sitten muuten neule-, fantasia, murhamysteeri- tai vaikka opettamisaiheisia) on käsitellyt vahvoja naisia jotka opettelevat olemaan oma itsensä ja määrittelemään elämänsä itsensä kautta eikä suinkaan vain vaimona tai äitinä. Keittiöpsykologialla voisi arvioida, että nyt minulla on siis selvästi tilausta tällaiselle asenteelle: minä ensin, ystävät sitten ja jos mies joskus löytyy, se on kiva bonus mutta ei elämän ehto. Ja tietysti vielä, että rikas elämä tehdään itse päättämällä, ettei kotiin kannata jäädä makaamaan.