Ihan nolottaa kuinka kamalan pitkä aika on kulunut edellisestä päivityksestä. Olen jopa saanut yhden käsityön aikaiseksi mutta pääasiallisena syynä ovat kyllä olleet aikuisen larppaaminen, liian täysi aikataulu ja jjälleen kerran, muuttaminen (löysin kameran usbjohdon vasta tänään).

Mutta siis se käsityö:

Äiti sai jo tammikuussa syntymäpäivälahjaksi huivi/putki/huppu/juttujutun. Yksinkertaista, jopa hiukan tylsää, putkineuletta paksuilla puikoilla. Ilmavaa mutta lämmintä.

Helmikuussa luvassa oli Tukholman reissu. Missään välissä ei jäänyt epäselväksi, että pohjoismaissa oltiin edelleen:)

Reissu oli kuitenkin erinomainen ja erityisesti löysimme valtavasti shoppailtavaa. Ihanan afrikkalaisen kulhon (juu, Ruotsista), nauravan muovilaatikon (no pix, sorry) sekä askartelutavaraa. Lukuisissa blogeissa oli suositeltu erityisesti Panduro Hobbyn liikettä Kungsgatanilla ja suositukset osuivat kyllä oikeaan. Liike oli valtava, valikoima monipuolinen ja hinnat edullisia, joten voin liittyä suosittelijoiden joukkoon:)

Välillä on ehditty myös käydä trimmauttamassa äidin Jasperia. Opastajana toimi vanha opiskelukaveri ja nyt Jasper näkee taas. Yey!

Töissä on mennyt myös ihan ihan liikaa aikaa viime aikoina. Ylitöiden motivaatiota lisää kyllä haave astianpesukoneesta mutta all work and no play tekee jonnasta kyllä aika kukkuun. Onneksi töissä on niitä hyviäkin puolia. Viikko sitten tiistaina sain käydä päiväkseltään Brysselissä. Monella tapaa väsyttävä päivä, pitkä kokous ja paljon asiaa mutta myös ruokatunti kokouspaikan viereisessä puistossa kevään lämpimimpänä päivänä. Nurmikko vihersi, omenapuut kukkivat ja minä nautin lounaaksi leivän jonka täytteenä oli jotain nimeltä Thon Piquant. Sain reissussa paljon kauniita kuvia mutta tässä sen sijaan teille yksi erikoisemmasta päästä:

Olenko se vain minä vai onko tässä jotain outoa?

Jospa nyt kuitenkin käsityörintamallakin normalisoituisi meininkin. Loputtomiin jatkunut muuttolaatikoiden purkaminen on ohi ja kohta on pidetty vuotuiset tuparitkin. Kaiken huipuksi töissä jo kysellään pitäisikö kahvihuoneen kaktukselle vaihtaa kesävaatteet.

Kahvihuoneellemme töissä ilmestyi joulukuussa hyvin hyvin surullisen näköinen kaktus. Meillä kaikilla kävi sääliksi poloa, joten työkaverini ehdotti, että neuloisin sille pipon ja kaulahuivin. Yllytyshullu olen aina ollut, joten..

Heti paljon pirteämpää, eikö totta?

Eilinen aatto tuli vietetty maalla poissa kunnollisista latausmahdollisuuksista, joten tässä pienellä viiveellä vihdoin viimeinen luukku:

Kuukunen 
(jossain päin maailmaa tunnetaan myös Goombana)

Viimeinen otus on vihdoin valmis ja voin laskea virkkuukoukun hetkeksi kädestä. Nautin kyllä tästä projektista mutta potkaiskaa joku minua ja muistuttakaa kaikista känsistä ja alkuyön tunteina silmät ristissä tehdyistä päättelyistä, jos ensi vuonna alan hourimaan jostain vastaavasta:)

23. luukku pöllähtää auki ja esiin luikertelee:

Ruth

täysin yhtenä kappaleena virkattu ja muovipussilla täytetty avaruusolio Päijät-Hämeestä (vai Hämeeltä?).

 22. luukku paljastaa:

Eero

Muu!

 21. luukku ja kolme yötä jouluun..

Mari Maaginen Lohikäärme

Jalkoja lukuunottamatta yhtenä kappaleena virkattu. Olen erittäin tyytyväinen kuonoon mutta erittäin tyytymätön siihen millaisen takapuolen ja hännän sain aikaan. Enää ei tosin ollut ollenkaan aikaa korjailuille, joten sillä mennään mitä on annettu, kylvetty jne. Sitäpaitsi onpa motivaatiota tehdä uusi versio jossain välissä:P

Jouluviikon kunniaksi:

Elvis

Elvis on iloinen 374 vuotias tonttu pohojanmaalta. Ehkä sinunkin ikkunasi takana tänä yönä.

Eilen meillä oli liikaa olutta teknisiä ongelmia, joten 18. ja 19. luukku avautuvat yhtä aikaa ja paljastavat:

Miina ja Manu

Täytteenä vaihtelun vuoksi vanhojen sukkahousujen sijaan rikkoontuneen sateenvarjon kangasta. 

 17-ish luukku avautuu ja paljastaa:

Päivi

Get it? Get it? I'm so funny..