On varmasti jonkilaista syntiä sanoa näin näinä valveutuneina aikoina, mutta toisinaan asioiden saaminen ja omistaminen tuottaa yksinkertaisesti suurta nautintoa.

(Kuvassa olevat tummat raidat ovat kameran aiheuttamia, eivät kankaassa itsessään.)

Viime viikolla sain Juju-kerhosta Melody Griffithsin ihanan kirjan 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Kirja koostuu pääasiassa erilaisista kuvioista ja tällä hetkellä suurin tuska onkin siinä, että monia tekisi mieli tehdä mutta ei ole vielä harmainta hajua mihin syntyneitä kappaleita sitten käyttäisi.

Tänään kirppiksellä tuli vastaan upeat värikkäät verhot joissa oli reiät keskellä molempia kappaleita. Hintaa oli kuitenkin vain mitätön 1,50e (jonka äiti kaiken huipuksi maksoi), joten kankaat lähtivät mukaan myöhempää ompelua varten. Ties milloin se sitten on, olen maailman laiskin ompelija.

Lopulta vielä posti toi tänään Alibriksestä englanninkielisen kirjan Amigurumi (vapaasti suomentaen suloinen virkattu otus). Tämän tilaamista oli tarkoitus lykätä siihen, kunnes olisi enemmän rahaa, mutta kun kirjakaupassa ei ollut syyskuussa lainkaan postimaksuja ja tämäkin versio on usein loppuunmyyty..

Tiukkaahan tässä tekee näiden kaikkien ostosten kanssa mutta hernekeittokin maistuu paremmalta kun sitä syödessä voi selailla hyvää käsityökirjaa:)