Mitä meille tulee mieleen Martoista? Siniessuiset reippaat kotitalouden ammattilaiset, jotka vievät säilöntä ja siivous ohjeita maakuntiin? Joopajoo..

Martat tekevät toki yhä, kuten jo yli sadan vuoden ajan, monenlaista valistustyötä ja yrittävät ylläpitää taloudellisuuden ja kodin arvoja. Martat eivät kuitenkaan ole vain vanhojen tätien kerho, vaan mukaan mahtuu kuka tahansa pienen martan sisältään löytävä ihminen ikään, sukupuoleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen tai ihonväriin katsomatta. Martat saattavat kutoa sukkia sillä toimivalla vanhalla kantapääohjeella mutta kokonaisuutena martat on kyllä ehdottomasti aina ollut, ja aina oleva, edellä aikaansa.

Marttoja on monenlaisia ja jokainen yhdistys on jäsentensä näköinen ja yksi uusimmista (ainakin marttojen pitkän historian mittakaavassa) marttayhdistyksistä on Anarkistimartat.

Voisin filosofoida pitkään siitä, miten nuo kaksi sanaa sopivat yhteen, mutta puheenjohtajamme sanoin kaiken voisi tiivistää seuraavasti: anarkistimartat tekevät juuri sitä mitä kulloinkin haluavat.

Tänään (tai oikeastaan eilen) halusimme mennä kapakkaan. Helsingin juhlaviikkojen Art Goes Kapakan inspiroimina toteutimme tänään oman pienen Martat Goes Kapakka kierroksemme Alppilassa ja Kalliossa. Weeruskan pitopöydästä taapersimme Hilpeään Haukeen ja lopulta Lepakkomieheen.

Mukaan mahtui tajunnanvirtaa, hyviä juttuja, keskustelua kansanparannuksesta ja koululääketieteestä, tuhmia vitsejä, hetkellisesti yksi eksyneen näköinen mies (joka lupasi harkita jäsenyyttä), spontaani naurujoogaharjoitus puistossa (ohikulkijoiden riemuksi) ja tietysti sopivissa mittakaavoissa kurkun kostuketta. Ja tulipa todettua, että pienessä hiprakassa on yllättävän vaikea neuloa! Ei se aivotoiminta mutta se ruumiinkordinaatio!! (ei suositella alaikäisille!!!)

Hauskaa siis oli!

Ja hauskaa on varmasti jatkossakin, kun käymme ainakin sienestämässä, nallekurssilla, pidämme naamiaiset tai vaikka neuletapaamisessa jossain kahvilassa.

Ja miksikö kerron tästä täällä tänään? Koska haluan. Koska tämä on minun blogini. Koska toiset ihmiset, naiset nyt erityisesti, ovat toisilleen voimavara. Kuin se "kaivo, jonka äärelle kokoontua jakamaan surut, ilot, neuvot ja juorut". Kirjoitan tästä tänään siksi, että mieleni on hyvä ja oloni kotoisa siinä sekalaisessa sakissa, joka koostuu leipureista, kirjastotädeistä, ohjelmoijista, opiskelijoista ja melkein-isoäideistä. Suosittelen lämpimästi jokaiselle! Ja vaikket pääse juuri anarkistimarttoihin ja se lähin marttayhdistys tuntuu vähän vääränlaiselta omaan makuun, niin perusta sitten ihmeessä oma versiosi. Tai lähde vaikka vain kansalaisopiston kehruukurssille tai punaisen ristin vapaaehtoiseksi, kunhan lähdet, joukossa on voimaa!