Kuinka pitkään yhtä huivia voi neuloa? Pitkään, mikäli aloittamisen ja lopettamisen välille mahtuu yksi paniikkineule, yksi lahja (to be announced), kahdesti pahasti tulehtuneet niskat (oikeastaan yhden kerran tulehtuneet joiden ei annettu parantua) ja pari pitkää päivää.

Bongaa kuvasta kaksi kuvausassistenttia.

Äidin revontulihuivi on kuitenkin vihdoin valmis. Jei! Lanka on siis kesäiseltä Tallinnan reissulta ja vaikka tein tähän yhtä monta kerrosta kuin omaani, niin koko on paljon pienempi. Ohuempaa lankaa? Vahingossa pienemmät puikot? Käsialan muuttuminen noin paljon? Tarpeeksi iso kuitenkin käyttöön enkä varmasti ala enää purkamaan ja suurentamaan kokoa:) Kaunis huivi ja helppo malli mutta ehkä hiukan puuduttavaa neulottavaa loppuvaiheessa. Ja lupasin yhden valmiiksi vielä ennen joulua.. *huoh*

Viikonloppuna ehdin lankojen päättelyn ja pingottamisen lisäksi onneksi myös kirjamessuille (sekä musiikki- sekä ruoka, viini ja hyvä elämä messuille). Yritän rajoittaa kirjojen ostoa, koska entisen kolmisenkymmentä metriäkään eivät mahdu oikein minnekään, joten keskityin ruuan ostamiseen (mm. chilisipsejä). Mukaan tarttui kuitenkin myös pari sarjakuvaa (lahjaksi, ei lasketa), Tatu ja Patu Helsingissä (lastenkirja, ei lasketa), Twilight (kokeeksi, pokkarina, ei lasketa) ja lopulta Hesyn tiskiltä myös pieni aarre:

Ei ehkä elegantein lelukirja mutta minulle arvokas (ja maksoi sitäpaitsi vain 2e). Joskus muinoin ala-asteella käsitöissä saimme valita tästä kirjasta lelun jonka ompelisimme ja muistaakseni valitsin mäyräkoiran. Pelkästään kuvien selailu on jatkuvaa dejavuuta ja nostalgia-aaltoa ja ehkäpä kokeilen jopa jotain malleista käytännössä. Tosin tuskin ainakaan tuota etusivun isoa sikaa (?).